Vanhenevan ihmisen käheys (R49.03)

Taustaa

Iän myötä kudosten – esimerkiksi ihon – kimmoisuus vähenee. Sama tapahtuu äänihuulissa. Tällöin äänihuulten aikaisemmin suora reuna saattaa mennä hieman kuopalle.

Koska äänihuulten takapäissä on kova rusto heti limakalvon alla, äänihuulia ei saa puristetuksi määräänsä lähemmäksi toisiaan. Jos äänihuulten keskireuna on kuopalla etuosissa, sinne jää kapea sukkulan muotoinen vuotorako. Sellaista alkaa näkyä jo 50... 60 -vuotiailla miehillä. Vaikka muutos kehittyy pikku hiljaa, sen vaikutus tulee usein esille äkillisesti esim. kovan flunssan tai pitkän vuodelevon yhteydessä. Vuotorako aiheuttaa ääneen käheyttä.

Vaistomainen ratkaisu käheyteen on koettaa puristaa äänihuulet kovemmin vastakkain. Äänihuulten takapäiden rustoista johtuen vuotorako ei kuitenkaan mene kiinni. Sen sijaan kova puristaminen tekee äänen tuottamisen raskaaksi: käheyden lisäksi ääni rasittuu nopeammin.

Äänihuulten reunojen veltostuminen aiheuttaa ääneen myös hieman karheutta: äänihuulten reuna ei värähtele ihan yhtä säännöllisesti ja kimmoisasti kuin aikaisemmin. Korva kuulee värähtelyn epäsäännöllisyydet karheutena.

Jostain syystä ääni voi toimia toisena päivänä mainiosti ja toisena kehnosti, vaikka olosuhteet ovat aivan samat.

Sopiva äänenkäyttötekniikka

Terveen lautamiesjärjen käyttö on jälleen paikallaan: jos puhuessa tai laulaessa äänihuulten välistä ”falskaa” ilmaa normaalia enemmän, kannattaa tuottaa kunnon ilmavirtaus eli treenata hyvä hengitystekniikka. Toiseksi, jos äänihuulia ei kuitenkaan voi elimellisistä syistä johtuen panna tiiviisti yhteen, kannattaa luopua turhasta puristamisesta ja tehdä ääntä hiukan hellemmin.

Tällaisella tekniikalla saa vähän veltostuneet äänihuulten reunat värähtelemään tasaisesti ja vakaasti. Silloin äänen karheus vähenee. Syntyvä ääni on aiempaa huokoisempi, mutta se kestää paremmin puhumista ja laulamista.

Vaikka periaatteet ovat yksinkertaisia, niitä on kuitenkin vaikea omaksua käytännössä ilman puheterapeutin apua.