Äänihuulihalvaus (J38.0)

Joskus toinen äänihuuli voi lakata liikkumasta. Tällöin ääni menee käheäksi ja heikoksi, koska äänihuulten välinen sulku jää vajaaksi. Huutaessa ääni voi särkyä: halvaantunut äänihuuli on tavallista veltompi eikä kestä kovaa painetta, vaan alkaa "lepattaa" ilmavirrassa hallitsemattomasti. Fyysisen rasituksen yhteydessä voi esiintyä hengityksen pihinää, kun äänirako ei avaudu niin hyvin kuin normaalisti. Varsinkin alkuvaiheissa voivat nesteet mennä väärään kurkkuun, kun myös nielemiseen osallistuvat lihakset toimivat huonosti.

Yleensä äänihuulihalvaus liittyy johonkin ohimenneeseen virusinfektioon, eikä sen parempaa syytä löydy. Joskus jokin painaa äänihuulihermoa ja aiheuttaa sen lamaantumisen. Tämän mahdollisuuden takia äänihuulihermon reitti kuvataan tavallisimmin tietokonetomografialla tai ultraäänellä, jos äänihuulihalvaukselle ei löydy heti kättelyssä selvää syytä. Jos taustalla on selvä syy (kuten kaulan alueelle kohdistunut kirurgia), kuvantamista ei toki tarvita.

Osa äänihuulihalvauksista paranee itsekseen – tällöin äänikin palaa ennalleen itsekseen. Vaikka äänihuuli jäisikin liikkumattomaksi, puheääni saadaan kuukausien mittaan yleensä ihan hyvään kuntoon.