Äänihuulikyhmyt (J38.2)

Synty

Kun ihminen puhuu tai laulaa runsaasti, äänihuulten limakalvo voi värähtää monta miljoona kertaa päivässä. Kova rasitus saa äänihuulten limakalvon turpoamaan hiukan, kun paikalle kerääntyy kudosnesteitä. Kyseessä on elimistön puolustusmekanismi, joka pyrkii korjaamaan rasituksen aiheuttamat kudosvauriot mahdollisimman nopeasti. Jos äänihuulten limakalvo saa olla rasituksen jälkeen suhteellisen rauhassa, korjaaminen tapahtuu hyvin ja limakalvo palaa ennalleen usein muutamassa päivässä. Jos äänirasitus kuitenkin jatkuu päivästä toiseen, korjausprosessi ei koskaan ehdi valmiiksi, vaan äänihuuliin jää jatkuva turvotus. Tällöin puhutaan äänihuulikyhmyistä, vaikka ne miltei aina ovatkin vain pehmeää turvotusta.

Tähystys

Äänihuulten keskireunassa näkyy tyypillinen, melko symmetrinen turvotus molemmin puolin. Se sijaitsee värähtelevän osan keskikohdassa, koska siinä äänihuulten limakalvon värähtely on kaikkein voimakkainta ja laajinta (kuten kitaran kielessä). Tähystettäessä tämä kohta näyttää kuitenkin olevan äänihuulten etu- ja keskikolmanneksen rajalla, koska äänihuulten takimmainen kolmannes ei osallistu värähtelyyn. 

Vaikutukset ääneen

Turvotuksen takia äänihuulet on normaalia hankalampi viedä tiiviisti yhteen puhuessa ja laulaessa. Ääni väsyy nopeammin, koska äänihuulten yhteen puristaminen vaatii tavallista kovempaa lihastyötä. Kovemman lihastyön takia myös äänihuulten limakalvoihin kohdistuva rasitus kasvaa hiukan, ja turvotusten poistuminen ei ainakaan nopeudu. Koska äänihuulet eivät turvotusten takia mene niin tiiviisti yhteen kuin normaalisti, ääniraon läpi virtaa puhuessa ja laulaessa hiukan tavallista enemmän ilmaa: äänessä kuuluu käheyttä. Korkeiden äänten tuottaminen vaikeutuu: korkeita ääniä tehdessään ihminen vetää äänihuulet pitkiksi ja kireiksi; on helppo ymmärtää, että silloin äänihuulten reunaturvotukset haittaavat enemmän kuin matalammissa äänissä, joissa äänihuulet ovat paksummat ja pehmeämmät. Myös laulajille tuttu rekisteriraja levenee ja kuuluu äänessä tavallista enemmän.

Paraneminen

Äänihuulikyhmyt häipyvät suotuisissa oloissa aina: "jos muuttaisit kuudeksi viikoksi autiolle saarelle, kyhmyt siliäisivät itsekseen". Käytännössä ei toki ole tarpeen eikä edes hyväksi olla kokonaan hiljaa: paras olisi rauhoittaa äänen käyttöä terveen lautamiesjärjen mukaisesti. Usein tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty: on hankala muuttaa vuosien ja vuosikymmenten aikana tulleita tottumuksia, varsinkin jos runsaan äänenkäytön taustalla on äänityö tai  ilmaisuvoimainen persoona. Nykyään äänihuulikyhmyjä ei mielellään poisteta kirurgisesti: jos äänen käyttö pysyy samana, äänihuulikyhmytkin palaavat ennalleen. Lääkkeistä ei ole apua.

Joskus voi nähdä asian myös siinä valossa, että äänihuulikyhmyt edustavat "normaalia tasapainotilaa", johon ihminen on sopeutunut lapsesta alkaen: kun käytän ääntäni tämän verran, äänihuulissa pysyvät tämänkokoiset turvotukset. Osalla ihmisistä on äänihuulikyhmyt siitä alkaen kun he oppivat puhumaan. Kyseessä ei siis ole varsinaisesti sairaus vaan elimistön sopeutuminen.

Joka tapauksessa äänihuulikyhmyihin ei liity mitään mystiikkaa: ne tulevat äänirasituksesta ja poistuvat kokonaan, jos rasitus kevenee äänihuulten limakalvoa miellyttävälle tasolle.